Minä ja hahmotushäiriö
Hei kaikki luukijat siellä ruudun toisella puolen :)!
Ajattelin vähän keventää tätä aluetta.
Kerron teille elämästäni ja siitä miten olen elänyt hahmotushäiriön kanssa.
Noniin aloitetaan!
Kun olin 5-vuotias, niin minussa huomattiin se, että en osaa ääntää r -ja s kirjaimia oikein.
Kävin toimintaterapiassa, 2 -tai 3 lk: asti, en nyt muista kumpi se oli!
Siellä käydessäni minulle todettiin hahmotushäiriö, eli olen pienestä pitäen sairastanut sitä, mutta sitä ei huomaa minussa heti.
En osaa vain hahmottaa kaikkia asioita, mihin yritän huolella keskittyä.
Aina peruskoulussa, kun menimme suunnistamaan, niin en halunnut suunnistaa ilman paria, koska pelkäsin sitä, että eksyisin. En kyllä vieläkään tykkää suunnistamisesta!
Tämän kaiken pelkoni takia minua kiusattiin ala-asteella kauan aikaa. Ei kaikkien tarvi tykätä kaikesta, kaikilla on omat pelkonsa ja vahvuutensa.
Menin yläasteelle, niin siellä oli kaikki erilaista ja kaikki tuntui olevan mukavia, tai no ei aivan kaikki, mutta suurin osa. Kun olin 8 lk:lla ja meillä oli liikunnassa paritanssia, niin niiden tuntien jälkeen opettaja kysyi minulta, että saisiko hän kertoa kaikille, että miksi olen hieman erilainen kuin he. Annoin luvan, hän kertoi, siihen asti kaikki tuntui menevän hyvin, mutta kun tunnit loppui ja välitunti alkoi ja olin jossain kaukaisuudessa muista, niin koko koulu sai tietää sairaudestani ja melkein kaikki rupesivat kiusaamaan minua sillä tavalla, että minua kampittiin rappusiin, minulle esitettiin kaveria, kaikki kiusaajani nauroivat minulle, minun päälle syljettiin ja tyhjistä limsapulloista kaadettiin vettä niskaan ja haukuttiin.
Luulin, että sopeutuisin porukkaan, missä kaikki huomioisivat normaalisti erilaisuuteni, mutta EI! Koulun päätyttyä lähdin kotiin itku kurkussa. Olin silloin liian heikko, mutta 9 lk:lla näytin vahvuuteni, enkä loppujen lopuksi jaksanut enää reagoida kiusaajiini ollenkaan, kun tuli se hetki että kaikki lähtivät eri teille opiskelemaan! Ammattikoulussa kaikki suhtautuivat minuun normaalisti ja oli minun kavereita. He sentään auttoivat minua, jos minulla oli vaikeuksia joissakin asioissa.
Ajattelin vähän keventää tätä aluetta.
Kerron teille elämästäni ja siitä miten olen elänyt hahmotushäiriön kanssa.
Noniin aloitetaan!
Kun olin 5-vuotias, niin minussa huomattiin se, että en osaa ääntää r -ja s kirjaimia oikein.
Kävin toimintaterapiassa, 2 -tai 3 lk: asti, en nyt muista kumpi se oli!
Siellä käydessäni minulle todettiin hahmotushäiriö, eli olen pienestä pitäen sairastanut sitä, mutta sitä ei huomaa minussa heti.
En osaa vain hahmottaa kaikkia asioita, mihin yritän huolella keskittyä.
Aina peruskoulussa, kun menimme suunnistamaan, niin en halunnut suunnistaa ilman paria, koska pelkäsin sitä, että eksyisin. En kyllä vieläkään tykkää suunnistamisesta!
Tämän kaiken pelkoni takia minua kiusattiin ala-asteella kauan aikaa. Ei kaikkien tarvi tykätä kaikesta, kaikilla on omat pelkonsa ja vahvuutensa.
Menin yläasteelle, niin siellä oli kaikki erilaista ja kaikki tuntui olevan mukavia, tai no ei aivan kaikki, mutta suurin osa. Kun olin 8 lk:lla ja meillä oli liikunnassa paritanssia, niin niiden tuntien jälkeen opettaja kysyi minulta, että saisiko hän kertoa kaikille, että miksi olen hieman erilainen kuin he. Annoin luvan, hän kertoi, siihen asti kaikki tuntui menevän hyvin, mutta kun tunnit loppui ja välitunti alkoi ja olin jossain kaukaisuudessa muista, niin koko koulu sai tietää sairaudestani ja melkein kaikki rupesivat kiusaamaan minua sillä tavalla, että minua kampittiin rappusiin, minulle esitettiin kaveria, kaikki kiusaajani nauroivat minulle, minun päälle syljettiin ja tyhjistä limsapulloista kaadettiin vettä niskaan ja haukuttiin.
Luulin, että sopeutuisin porukkaan, missä kaikki huomioisivat normaalisti erilaisuuteni, mutta EI! Koulun päätyttyä lähdin kotiin itku kurkussa. Olin silloin liian heikko, mutta 9 lk:lla näytin vahvuuteni, enkä loppujen lopuksi jaksanut enää reagoida kiusaajiini ollenkaan, kun tuli se hetki että kaikki lähtivät eri teille opiskelemaan! Ammattikoulussa kaikki suhtautuivat minuun normaalisti ja oli minun kavereita. He sentään auttoivat minua, jos minulla oli vaikeuksia joissakin asioissa.
Tältä minusta tuntui, kun muut pilkkasivat minua osoittamalla minua ja samlla naureskellen "että tuossa se sairas nyt on"
Koulussa -tai kotimatkalla minusta tuntui aina siltä, että pian joku kiusaaja hyökkää jostain.
Loppujen lopuksi voitin pelkoni ja minulle jäi yksi ihminen vierelleni ja hän on vieläkin kaikkein paras♥
Mira♥
-Ensi kertaan Jenna-
P.S.
Tässä lisätietoa minusta, miten sairaus minussa ilmenee.
Toisinaan MBD-lapsen ongelmat todetaan vasta koulussa, koska tuolloin tilanteet vaativat lapselta tahdonalaista tarkkaavuutta eli virittäytymistä tehtävän edellyttämällä tavalla ja tahtoa ja itseohjausta. Ympäristössä, jossa ei ole painetta ponnistelua vaativiin tehtäviin, ei tarkkaavaisuuden häiriöille anneta paljon merkitystä. Tarkkaavaisuushäiriö, impulsiivisuus, keskittymisvaikeudet, kielelliset ongelmat ja hienomotoriset häiriöt vaikeuttavat oppimista ja hankaloittavat lukemista ja kirjoittamista. Lapsella voi olla häiriöitä muistitoiminnoissa ja vaikeuksia muistaa ohjeita ja kehotuksia, esim. mitä opettaja on sanonut ja mitä läksyjä hän on antanut. Kirjainten ja numeroiden järjestys voi olla vaikea muistaa. Myös aikaisemmin opitut ohjeet eivät tule mieleen tarvittaessa, kuten esim. kertolasku. Erilaisten käsitteiden ymmärtäminen voi olla vaikeaa, kuten ennen ja jälkeen. Mitä enemmän oppiminen luokassa vaatii käsitteellistä ajattelua sitä vaikeampaa MBD-lapsella on koulussa.
Mielenkiinto kouluaineisiin ja kyky oppia voivat olla melko pinnallisia ja kun MBD-lapsi ylemmillä luokilla tarvitsee analyyttistä ajattelukykyä ja yksityiskohtiin paneutumista, hän ei enää jaksa seurata kouluopetusta ja saada tehtäviään valmiiksi. MBD-lapsella voi olla vaikeaa nopeasti tajuta ja tulkita erilaisia aistihavaintoja ja tilanteita eikä tällöin pysty arvioimaan miten voisi toimia nopeasti ja tehokkaasti. Lapsella voi myös olla vaikeata päättää mihin aistihavaintoihin pitäisi reagoida ja mitkä ovat tärkeitä kokonaisuuden kannalta. Tilanteesta voi nopeasti tulla kaoottinen ja johtaa yhä suurempaan levottomuuteen.
Koulutyötä voivat häiritä ongelmat ymmärtää ja tulkita auditiivisia ja visuaalisia aistihavaintoja ja järjestää ne mielekkäiksi kokonaisuuksiksi. MBD-lapsella voi olla hankalaa oppia lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Matemaattiset vaikeudet voivat olla yhtä tavallisia kuin ongelmat lukemisen ja kirjoittamisen kanssa, jotka kuitenkin huomioidaan paremmin, koska niillä oppimisprosessissa on keskeisempi merkitys. Lukemis- ja kirjoittamisvaikeudet voivat antaa tietoa ongelmien laadusta ja laajuudesta, jotka vaikeimmissa tapauksissa voivat olla niin huomattavia, että ne lähentelevät lievää kehitysvammaisuutta.
Koulumenestystä voivat huonontaa myös ylivilkkaus ja keskittymisongelmat, koska lapsi tällöin ei jaksa seurata opetusta. Vaikeudet korostuvat sitä enemmän mitä suurempaan ja meluisampaan luokkaan lapsi joutuu. Erilaiset käytöshäiriöt voivat yhä pahentua. Myös asosiaalinen käyttäytyminen kuten esim. pikkurikollisuus ja nautintoaineiden käyttö, voi vaikeuttaa sopeutumista koulun vaatimuksiin.
Kommentit
Lähetä kommentti